torstai 10. maaliskuuta 2016

Kotona käymässä


Viime leiri sujui kokonaisuudessaan tosi hyvin! Alkuleiristä vaivannut käsi parani muutamassa päivässä ja näin ollen pääsin lenkkareiden ulkoiluttamisen sijaan nopeasti takasin vesille.


Kuluneen talven aikana treenit ovat koostuneet suurimmaksi osaksi perusharjoittelusta. Tämä tarkoittaa sitä, että ergon penkillä on tullut hikoiltua, hiihtobaanoja on kulutettu ja lenkkitossuja on ulkoilutettu. Ja painoja on tullut myös kolisteltua ahkerasti Veskun dynamolla- tottakai! "Pohjaa" on siis rakenettu eikä maksimikestävyystreenejä ole ollut ohjelmassa juuri nimeksikään. Väistämättäkin sitä on tullut pohdittua, että "oonkohan mä nyt kehittynyt ollenkaan", kun sitä mk:ta ei ole tullut tehtyä säännöllisesti eikä kehityksen mittareita (kisoja/testejä) ole myöskään ollut nyt viimeaikoina...

Jos ei muilla osa-alueilla sitä kehitystä ole tullut, niin ainakin peruskunto on vahvistunut. Tämmöisen päätelmän tein siitä etten ole ikinä jaksanut harjoitella yhtä laadukkaasti tai määrällisesti paljon kolmen viikon ajan, kuin viimeisimmällä leirillä Milfontesissa. Leirin aikana ei tullut kertaakaan överiväsymystä, vaan suoriuduin treeneistä kiitettävästi ihan viimeiseen päivään saakka. Överiväsymyksellä tarkoitan sitä, että edellisillä leireillä väsymys on saattanut nousta loppuajasta niin suureksi, etten kertakaikkiaan ole saanut enään kropasta tehoja irti yksittäisessä treenissä. Toki aloin tämänkin leirin viimeisellä viikolla olemaan jo todella väsynyt, ja aika monta kertaa kanoottien luona ennen treeniä lämmitellessä mietinkin, että "jos mä selviän vielä tästä treenistä, niin sit selviän kyllä ihan mistä tahansa". :D Silti sitä vaan kerta toisensa jälkeen yllättyi, mihin keho pystyy, vaikka mieli olisikin jo väsynyt. Eli summa summarun: palaudun nopeammin kuin ennen, ja jaksan harjoitella enemmän ja kovemmalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Nekin ovat tärkeitä ominaisuuksia. :)






Treenit kulki uudella botskilla loistavasti!
Kotiuduin Portugalista tämän viikon maanantaina raskaan matkustuspäivän/-yön jäljitä. Lensimme yötä vasten kotiin ja voin kertoa, että kun on ensin treenannut kolmena peräkkäisenä viikkona lähes 20h/viikko ja sen jälkeen lentää yöllä kotiin about tunnin yöunilla, niin kyllä oli väsynyttä likkaa kotona! Otin heti kotiin päästyäni vähän aamupalaa ja painuin sen jälkeen samantien nukkumaan. Neljän tunnin päiväunien jälkeen sain purettua matkalaukun, lenkitettyä koiran ja puuhailtua muutenkin kivasti kaikenlaista. Illemmalla unta ei tarvinnut kauaa odotella, ja nukuin heittämällä kellon ympäri. Eli vaikka leirin aikana ei mitään kummempaa uupumusta ilmaantunutkaan, nyt jälkikäteen pitää levätä runsaasti ja on annettava kropan palautua kunnolla.

Leiriltä palatessani odotti kotona mukava kirjekuori, jonka sisältö paljastui SVUL:lin urheilija-apuraha stipendiksi. Tänään oltiin kahvittelemassa SVUL:lin Hämeen piirin perinneapurahatilaisuudessa, jossa jaettiin kyseiset Suomen Valtakunnan Urheiluliiton myöntämät urheilijadiplomit. :)

Tällä viikolla treeniohjelmassa on palauttava viikko. Tai oikeastaan en "kerkiä" ottamaan lunkisti kuin viisi päivää, koska viikonloppuna meillä onkin jo pienimotoinen leiri Varalan urheiluopistolla. Tällaisia treeniviikonloppuja on järjestetty kerran aikaisemmin, muutama viikko sitten, ja näiden tarkoituksena on koota melojajunnut ympäri Suomea harjoittelemaan yhdessä. Tällä kertaa ohjelmassa tulee olemaan lauantai aamupäivänä punttitreeni sekä porrastreeni, ja iltapäivällä ergotreeni Ratinassa. Sunnuntaiaamuna menemme porukalla hiihtämään Kaupin baanoille ja iltapäivällä ohjelmassa on taas ergo sekä kuntopiiri. Kiva päästä treenaamaan isommalla porukalla ja nähdä melojatuttuja!

Seuraavalle leirille lähden Portugalin Mertolaan parin viikon päästä. Lento kohti Lissabonia lähtee Helsinki-Vantaalta keskiviikkona 24.3., ja päivää ennen osallistun matematiikan ylioppilaskirjoituksiin. Ainakin saan ajatukset nollattua heti kirjoitusten jälkeen, kun lähden melkein suoraan lukion salista lentokentälle. Pitänee hoitaa pakkaukset sun muut jutut hyvissä ajoin pois alta, jotta pystyn keskittymään koitokseen ilman mielen perukoilla lymyileviä velvollisuuksia. Portugalissa vietän tällä kertaa 2,5 viikkoa, jonka jälkeen palaan viikoksi kotiin ennen kevään viimeistä ulkomaanleiriä.

2 kommenttia: