keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Problems

Asiat eivät ole Milfontesista kotiinpaluun jälkeen rullanneet ihan toivotulla tavalla.
En jaksa ruveta kirjoittamaan tähän koko terveyshistoriaani kaikkine ongelmineen vuoden 2013 lopusta saakka, tuskimpa kukaan jaksaisi edes lukea montaa A4 sivullista meikäläisen probleemista. Kuitenkin lyhyesti tiivistettynä ensin mulla todettiin vuonna 2013 rasitusastma. Kesti vuoden verran, että siihen löydettiin oikea lääkitys. Kun astma oli hallinnassa, mulla todettiin seuraavaksi refluksitauti. Siihenkin sain toimivan lääkityksen, onneksi huomattavsti nopeammin kuin vuodessa. 

Rasitusastman ja refluksitaudin paljastuttua pystyin treenaamaan vuoden verran hyvin, ilman jatkuvia ongelmia. Kun pääsin tekemään kovia treenejä "terveenä" ja ilman erinäisiä ongelmia, kunto lähti pohjalla rypemisen jälkeen nopeasti nousuun.. Kesä 2015 sujui treenien ja kisojen puolesta menestyksekkäästi ja nautin tekemisestä täysillä!

Osana refluksitaudin lääkitystä joudun syömään vatsanhappoja salpaavaa lääkettä. Kyseinen pilleri laimentaa mun mahahappoja ja tätä kautta refluksitaudin aiheuttama mahanesteiden ylösnousu ei tunnu poltteluna kurkussa (=närästys), eikä näin ollen ärsytä kurkunpäätä vereslihalle. Alussa homma toimi tämän lääkkeen avulla hyvin.

Tähän päivään mennessä olen käyttänyt happoslapaajaa jo yli puolitoista vuotta. Näin pitkän käytön seurauksena tilanne on se, että vatsahappotasoni ovat sen verran alhaalla, että ruoansulatukseni kärsii siitä. Erilaisia vippaskonsteja ruoansulatuksen edistämiseksi on kokeiltu aina ruoansulatysentsyymeistä lähtien, mutta ruoka-aineet eivät silti imeydy kehooni kunnolla ilman riittävän korkeaa vatsahappotasoa.
Oloni on tästä johtuen usein voimaton, eivätkä treenit kulje toivotulla draivilla.
Meillä oli tälle kaudelle tarkoituksena saada rakennettua lisää lihasmassa tämän tytön varteen, jotta voimat kasvaisivat ja kajakki saataisiin kulkemaan kovempaa. Kuten kaikki varmasti tietävät, ruoan imeytymisellä on merkittävä vaikutus voimaharjoitteluun(kin) ja sen takia edellämainittu progressio on porsinut pahemman kerran. Haluttua tulosta ei ole saatu. 

Kaiken järjen mukaan ratkaisu tähän ongelmaan olisi happosalpaajalääkityksen lopettaminen. Sitäkin olemme kokeilleet, eikä toiminut. Silloin jos lopetan haaposalpaajien käytön, vastahappotasoni nousevat kyllä normaaliksi ja ruoka-aineet imeytyivät paremmin. Energinen olo tekee comebackin ja rautakin alkaa nousta punttisalilla huomattavasti iloisemmin, kun lihaksilla on paremmin ernegiaa käytössä. Ongelma onkin siinä, että ruokatorven ja keuhkoputkien ympärille alkaa happaman mahanesteen kivutessa ylöspäin muodostumaan niin paljon limaa, että astmalääkkeet lakkaavat toimimasta, koska ne ei pääse vaikuttamaan limakerroksen läpi. Ja silloin, jos astmalääkkeet eivät pelitä, niin mistään ei kirjaimellisesti tule yhtään mitään. Se on tullut koettua kerran jos toisenkin. Tällöin jo pk-treenit alkavat ahdistamaan hengityksessä, limaa syntyy kurkkuun niin paljon että sitä joutuu syljeskelemään jatkuvasti ulos, hapeton olo valtaa lihakset ja heti jos vauhtia tai treenin tehoa lisätään, niin hengitys alkaa vinkumaan ja päässä alkaa heittämään. Not good. 

Happosalpaajalääkitystä ei siis voi jättää kokonaan pois, koska muuten astmalääkkeet eivät toimi. Refluksitauti ja rasitusastma kulkevat ikäänkuin käsi kädessä. Olemme yrittäneen lääkärini kanssa saada jonkun sortin tolkkua tähän hommaan vaihtamalla mahahappolääkitystä ja kokeilemalla uutta astmalääkitystä, mutta kummastakaan ei ole ollut apua. 

Tällä hetkellä yritän tasapainotella lääkityksen kanssa, vaihtelevin tuloksin. Valtaosassa treeneistä happi ei kulje normaalisti tai sitten olo on energiaton ja voimaton, "parhaassa" tapauksessa kumpaakin. Joskus olo on kuitenkin energinen, hengitys toimii ja treeni kulkee hyvin. Näistä hetkistä mä nautin enemmän kuin mistään! Useimmiten pääsen kokemaan tämän hienouden kevyissä aamuherättely-treenissä, jotka me tehdään leireillä ennen aamupalaa. (Ennen aamulenkkejä en ole vielä ottanut päivän happosalpaajaa ja harjoitus toteutetaan alhaisella teholla. Tällöinkään happi ei todennäköisesti kulje yhtään sen paremmin kuin päivemmällällä tehdyissä treeneissä, mutta kevyesti treenatessa sitä ei tunne samalla tavalla kuin kovemmissa treeneissä.)
Juurikin tänä aamuna meillä oli ohjelmassa kroppaa herättelevä kevyt pk melonta ennen aamupalaa. Aamu-aurinko nousi usvan takaa ja järvi oli peilityyni. Unohdin kaikki ongelmat hetkesi aikaa ja nautiskelin vaan melonnasta. Muut lopetti siinä kohtaa, kun oltiin melottu 6x1000m. Mä halusin jatkaa vielä muutaman ylimääräisen kilsan, koska melonta oli vaan niin ihanaa! 

Olemme viime aikoina olleet vuodesta 2013 saakka mun terveystilannetta tutkineen urheilulääkärin kanssa tiiviisti yhteydessä ja yrittäneet löytää uusia keinoja, joilla tämä tilanne saataisiin sellaiseksi, että pystyisin harjoittelemaan normaalisti. Viimeinen ässä, joka häneltä löytyy hihasta, on vatsanportin kiristysleikkaus.

Kun palaan täätä Portugalista lauantaina kotiin, mulla uusitaan ruokatorven ph-rekisteröinti. Se kertoo, minkä verran refluksia tulee treeneissä. Edellinen testaus tehtiin vuonna 2014, kun sain diagnoosin koko refluksitaudista. Ph-rekisteröinnin ja lääkärien juttutuokioiden jälkeen saan kuulla, mihin ratkaisuun tässä asiassa päädytään. 

Refluksitautiahan pyritään normaalisti hoitamaan elintapojen muutoksilla (laihduttaminen, ruokarytmin säännöllistäminen yms.), mutta mun tapaukessa laiharille ei aleta ja ruokarytmi on ollut koko mun elämän kunnossa. Nähtäväksi siis jää, näkevätkö lääkärit tämän tilanteen niin haastavaksi, että mut lähetetään leikkaukseen, vai joudunko temppuilemaan lääkeiden kanssa lopun elämäni. Jälkimmäisessä tapauksessa saan suurella todennäköisyydellä heiittää hyvästit kehitystoiveille voimapuolella ja sanoa samalla adios huippu-urheilijan uralle. Tai ainakin kansainvälisen kilpamelojan uralle, ainahan sitä voi olla oman elämänsä huippu-urheilija...

Tähän loppuun ei auta muuta kun todeta meidän iskän sanoin; asioilla on tapana järjestyä.


                             

6 kommenttia:

  1. Sä oot mun sisupussi, pikkusisko toimii isosiskolle esikuvana <3

    VastaaPoista
  2. Iskä on oikeassa, oot kova taistelija, nouset vielä tästä(kin) ja näytät niille. Tsemppiä :0)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janne! Näin toivotaan ja positiivisella asenteella pääsee jo pitkälle. :)

      Poista
  3. Oot jo niin monista probleemista selvinny, että varmasti tääkin järjestyy! Sitäpaitsi sulla on urheilijauraa niin monta vuotta vielä edessäpäin, että vaikka jonain kautena vastoinkäymisiä olis enemmänkin, niin ne ei pitkällä tähtäimellä oo niin suuria kun miltä saattaa nyt tuntua.
    Oot sisukas mimmi, jolla on asenne kohdillaan, niillä pääset jo pitkälle.💖💪

    VastaaPoista
  4. Voi Sanni <3 Kiitos paljon, olipa ihanasti sanottu!
    Nyt teen asiat aina tilanteen mukaan niin hyvin kun pystyn, enempääkään en voi :) Ei tässä nyt vielä luovuttamassa olla ;)

    VastaaPoista