lauantai 27. elokuuta 2016

"Kokemus on hyvä koulu, mutta lukukausimaksut ovat kalliit"

Kesä lähenee loppuaan ja syksy tekee tuloaan. Arki rullaa kovaa vauhtia eteenpäin, lähinnä opiskelujen rytmittämänä.

Tällä hetkellä, kun kunnon treenaaminen on edelleen pannassa, oon oppinut arvostamaan ihan erilaisia asioita elämässä ja arjessa. Ennen sain järjettömät kiksit treenien tuomasta endorfiiniryöpystä, mutta nyt on tyytyminen hieman erilaisiin ja rauhallisempiin asioihin. Kaikkeen tottuu ja ajan myötä oon oppinut hitusen enemmän nauttimaan tämmöisestä "tasapaksusta" arkielämästä.

On ollut ihanaa, kun mulla on tänä syksyllä ollut oikeasti aikaa panostaa opiskeluun. Ennen päivät menivät karkeasti rytmillä aamutreeni-koulupäivä-kotiin-välipalaa-iltapäivätreeni-kotiin-ruokaa-, ja sitten illalla tein viimeisillä voimillani jonkun aikaa kouluhommia, ennen kuin oli aika mennä jo nukkumaan. Nyt, iltapäivisin koulusta kotiin päästyäni, mulla on ollut aikaa ja voimia panostaa opintoihin just niin kauan, kun on tarvis! Kiireettömyys tuntuu hyvältä.

Käynnissä on tällä hetkellä lukion neljäs ja viimeinen vuosi. Kirjoitukset ovat neljän viikon päästä, joten seuraava kuukausi tulee olemaan tiukkaa lukemista. Tämänkin puolesta on siis kiva, että tällä hetkellä mun arjen ykkösprioriteetti on (ylikunnosta palautumisen ohella) opiskelu. Illemmalla menen sit useasti koiralenkille tai näen ystäviä tms., niin saan ajatukset muualle ennen iltatoimia ja nukkumaanmenoa. Muutenkin on kiva hieman virkistäytyä lähes koko päivän sisällä istumisen jälkeen.

Nyt on ollut aikaa panostaa itseensä, palautumiseen ja asioihin, joista nautin. Huollan kehoa rullailemalla ja venyttelemällä sekä nautin rauhallisista koiralenkeistä luonnossa. Autan aktiivisesti kotona kotihommissa, siivoan, laitan ruokaa ja kokeilen erilaisia uusia reseptejä. Viime aikoina on myös tultu käytyä sienestämässä muutaman kerran, ja se on nimittäin mindfullnesia parhaimmillaan! Metsässä samoillessa ja sieniä bongaillessa ajatukset saa poikkeuksetta pois mieltä kuormittavsta asioista. Lisäksi sadon pystyy kivasti yhdistämään tähän mun toiseen mielenkiinnon kohteeseen, eli ruoanlaittoon. :)



Mitä treeneihinn tulee, niin kuten ylempänä jo mainitsinkin, en pysty vieläkään harjoittelemaan säännöllisesti. Muutamien lepopäivien jälkeen saatan pystyä tekemään hyvän melontalenkin tai lihaskuntoharjoituksen, mutta kahta peräkkäistä treenikertaa mun kroppa ei vielä kestä. Mikäli teen vaikka vaan kevyen treenin kahtena peräkkäisenä päivänä, viestii kroppani näiden jälkeen palautumattomuudesta ja levon tarpeesta jo entuudestaan tutuilla merkeillä: maha turpoilee, hengitys on rasituksessa vaikeaa, väsyttää, närästää ja mieliala on alakuloinen ja aikaansaamaton. Eli ihan fiilispohjalta olen treenien suhteen mennyt, sillä se on tässä tilanteessa ainoa oikea vaihtoehto. Tehollisista aerobisista treeneistä tai raskaista punttitreeneistä en ole edes haaveillut pitkään aikaan. Ne tuntuvat just nyt erittäin kaukaisilta ajatuksilta. Nyt annan aikaa kroppani korjaantumiselle, koska muutakaan en voi. 

Toisinaan mut jaksaa päivä päivältä yllättää se, miten hidasta tämä kehon palautumisprosessi onkaan! Tuntuu, että olen tajunnut ylikunnosta toipumisen "sisimmän luonteen" vasta menneen kuukauden aikana. Palautumisen kannalta ei ole optimaalista, että treenaamattomuuden sijaan pohdiskelen pääni puhki eri asioita ja pyörittelen mielessäni kaiken maailman kysymyksiä. Olen pohtinut, kuinkakohan kauan vielä kestää, kunnes kroppani on täysin entisellään? Entä sietääkö kehoni enään sitä äärimmäistä rasitusta, minkä huipulle pääseminen vaatii, vai iskeekö ylikunto-oireet jatkossa helpommin päälle?
Loppupeleissä on parasta yrittää olla ajattelematta yhtään mitään ja keskittyä aisoihin, joihin pystyn itse vaikuttamaan. Ajatusten voimalla en itseäni terveeksi saa, mutta liika stressiajattelu puolestaan kuluttaa voimavaroja tehokkaasti. Tällöin paukut ovat poissa palautumisesta ja homma ei etene.

Eli viime päivityksen "erilainen kesä" on kääntymässä myöskin erilaiseksi syksyksi. Ei auta muuta kuin ottaa iisiti, nauttia arjen pienistä asioista ja antaa ajan kulua. Onneksi ylikunto ei ole ikuinen vaiva, koska kaipaan urheilua just nyt enemmän kuin mitään.
Kuvituksena satunnaisia otoksia loppukesän varrelta.



Oman pihan satoa talveksi pakkaseen.


1 kommentti: