lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kevään opiskelukuviot


Kevät on täällä, yhteishaku on aivan oven takana ja opiskeluasiat ovat taas esillä. Meillä abeilla on tällä hetkellä meneillään lukuloma: varsinainen koulutyö on takana ja edessä on enää kevään viimeiset ylioppilaskirjoitukset. Itse aloitin tutkintoni jo viime keväänä kirjoittamalla lyhyen matematiikan ja jatkoin urakkaa syksyllä terveystiedolla ja ruotsilla. Tähänastisten kokeideni tuloksiin olen tyytyväinen: matikasta ja terveystiedosta sain E:n ja ruotsista M:n. Valmistuin koitoksiin hyvin ja onnistuin niissä tasoni mukaiseti.

Tälle keväälle yo-tutkinnostani jäljelle jäivät äidinkieli ja englanti, joiden kaksiosaisista kokeista äidinkielen tekstitaito ja englannin kuuntelu ovat jo takanapäin. Ensi viikolla on aika istua lukion saliin viimeiset kerrat eväiden ja yli sadan muun kokelaan kanssa, kun vuorossa ovat äidinkielen esseekoe ja engalnnin kirjallinen koe. Ankara keskittyminen, istumalihasten ja käden puutuminen, takaraivossa kolkutteleva kiireen tunne, kaikkensa antaminen ja lopulta mielen valtaava helpotuksen tunne, niistä ovat kuusituntiset ylioppilaskokeet tehty. Tiukassa paikassa pärjää parhaiten se, joka pystyy sulkemaan painostavan tilanteen pois ajatuksistaan, keskittyy täydellisesti meneillä olevaan tehtävään ja uppoutuu omaan kuplaansa. Fokuksen tulee olla vain ja ainoastaan omassa tekemisessä eivätkä ajatukset saa harhailla muissa asioissa, kuin itse kokeessa. Tällöin yltää useimmiten parhaaseen saavutettavissa olevaan suoritukseen, eikä jossiteltavaa jää. Näitä piirteitä kirjoittaessani tajusin, että ylioppilaskokeessa on lopulta hyvin paljon samaa, kuin kilpamelontasuorituksessa! Keskittyminen ja hermojen hallinta ovat kaiken a. ja o., niin kirjoituksissa, kuin kilpaurheilussakin.


Perjantain jälkeen olen siispä lakkia vaille valmis ylioppilas ja nelivuotisen lukiotaipaleeni työosuus on päättynyt. Fiilis on jo nyt aivan mahtava ja vatsan pohjassani kutkuttelee, kun ajattelen tulevaa, kauan odotettua ylioppilasjuhlapäivää. <3 Siitä tulee varmasti ikimuistoinen!


Kirjoitusten päättymisen ja yo-juhlien välissä olevat viikot tulevat kuitenkin olemaan raskaita, haastavia ja istumalihaksia puuduttavia. Edessäni on nimittäin seitsemän viikon pääsykokeisiin valmistava luku-urakka, jonka päättää kahdet eri yliopiston pääsykokeet. Haen opiskelemaan Jyväskylän liikuntatieteelliseen tiedekuntaan liikuntapedagogiikkaa ja terveystieteitä.

Terveys-, liikunta-, ja hyvinvointialalle suuntautuminen selkeytyi mielessäni viime syksyn aikana pitkään jatkuneen pohdiskelun jälkeen. Olen niin pitkään, kuin muistan, ollut kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja terveydestä, mutta intohimoni opiskeleminen ammatiksi ei ole ollut minulle kuitenkaan itsestäänselvyys. Mielessäni on virrannut ajatuksia siitä, haluanko tehdä harrastuksestani istelleni ammatin vai katoaisiko mielenkiintoni ja intohimoinen suhtautumiseni terveyteen ja liikuntaan sen myötä, kun niistä tulisi jokapäiväistä työtäni. Vietän jo nyt vapaa-ajastani niin suuren osan liikunnan parissa, joten olisiko joku täysin muu ala mielekkäämpi ammatiksi? Mitä muita mielenkiinnon kohteita omaan? Punnitsin monia eri vaihtoehtoja suuntaan jos toiseen, mutta lopulta päätös kypsyi, kuin itsestään. Muut opiskeluvaihtoehdot eivät herätä minussa samanlaista kiinnostusta, motivaatiota ja innostusta, kuin liikunnan ja/tai terveyden opiskelu. Lisäksi koen yliopistopohjaisen liikunta- ja terveysalan koulutuksen olevan hyvä ponnistuslauta tulevaisuuteen, haluan sitten suuntautua opetus-, suunnittelu- tai johtamistehtäviin. Hakemani koulutukset avaavat monien uramahdollisuuksien ovet työmaailmaan. Mitä enemmän olen lukenut ja kuullut liikuntatieteellisessä opiskelusta, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että olen valinnut itselleni oikean alan, jota lähteä opiskelemaan!




Yleisesti kiinnostus terveys- ja liikunta-alaan tuntuu olevan jatkuvassa nosteessa, ja Jyväskylän liikuntatieteellinen onkin ollut Suomen haetuimpien opiskelukohteiden joukossa jo pitkään. Kilpailu opiskelupaikoista on äärimmäisen kovaa, esimerkiksi liikuntapedagogiikalle otetaan vuosittain yli tuhannen hakijan joukosta ainoastaan 26 nais- ja mieshakijaa sisään. Opiskelupaikan saaminen edellyttää siis pääsykokeiden täydellisen onnistumisen lisäksi luontaista soveltuvuutta alalle ja ripauksen onneakin. Haluaisin palavasti aloittaa yliopisto-opinnot jo tulevana syksynä, mutta olen valmistautunut henkisesti siihen, että opiskelupaikka saattaa vielä odottaa itseään. Mikäli en pääse kumpaankaan hakemaani vaihtoehtoon ensimmäisellä hakukerralla, haen seuraavana keväänä samoihin kohteisiin uudestaan.




Vaikka hakijoita on paljon ja kilpailu opiskelupaikoista on kovaa, uskon omiin mahdollisuuksiini unelmieni opiskelupaikan saavuttamisessa. Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan, myös he, jotka paikat saavat. Olen valmis omistautumaan hakuprosessiin täydellä sydämellä, ottamaan huhtikuun ensimmäisenä päivänä julkistettavat pääsykoemateriaalit haltuun ja rutistamaan itsestäni parhaat mahdolliset suoritukset irti, niin luku-urakassa, kuin itse koetilanteissa!

Postauksen kuvat on meidän viime viikon hiihtolomareissulta Saariselältä. Viikko sisälsi auringonpaistetta, pikkupakkasia, laskettelua, hiihtoa, lumikenkäilyä, kävelylenkkejä, herkullista ruokaa, makoisia yöunia, avantosaunassa rentoutumista, MM-hiihtojen seuraamista, mukavaa yhdessäoloa ja kiireettömyydestä nautiskelua. Reissu vastasi odotuksiamme ja onnistui täydellisesti, Lappi ei petä koskaan. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti