keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Tapahtumarikas kevät


Huh, mikä kevät takana. Viikot ovat kuluneet kiireisissä merkeissä, ja NOPEASTI. Vaikea kuvitella, että viime kerralla, kun avasin bloggerin, oli maaliskuu. Ja nyt eletään jo juhannusviikkoa?! Jaksan joka kerta päivitellä tätä samaa, mutta aika kuluu vaan niin nopeasti!

Maaliskuun jälkeen on ehtinyt tapahtua "vähän" kaikenlaista. Sain yo-kirjoitukset onnistuneesti pakettiin, ryhdyin pääsykoeurakkaan innokkaalla ja ennakkoluulottomalla aseneteella (tietämättä, kuinka raskaita tulevat seitsemän viikkoa tulee olemaan), aloitin kesätyöt Saarioisilla, vietin ikimuistoisen yo-juhlapäivän ja tein yhteensä kolme pääsykoereissua Jyväskylään. Viimeisimpänä niistä liikuntapedagogiikan toinen vaihe, joka meni pääosin hyvin. Myös kesäkuun ensimmäisenä päivänä järjestetty terveystieteiden valintakoe tuntui menevän hyvin. Tiedot opiskelupaikoista julkaistaan viimeistään 30.6.. Jaiks!

Mitä treeneihin tulee, niin oon superiloinen ja onnelllinen, että palautumisprosessin suhteen tunnelin päässä alkaa vihdoin näkyä valoa. Alkuvuodesta kroppa ei vielä ottanut treeniä lähes yhtään vastaan. Huhtikuun alussa, kun aloin pääsykoemateriaalien kimppuun, päätin jättää vähätkin urheilut kokonaan sivuun ja keskittyä opiskeluun. En halunnut rasittaa toipumisvaiheessa olevaa kehoani opiskelukuormituksen lisäksi yhtään enempää. Niimpä kevät kului hyvin rauhallisten ja lempeiden liikuntamuotojen parissa. Tein mm. pitkiä iltakävelyjä kirjastolla vietettyjen päivien päätteeksi ja huolsin kehoa venyttelemällä sekä rullailemalla. Täyslepo ja fokuksen siirtäminen muihin asioihin, kuin melontaan, teki ilmeisen hyvää, koska kevään kuluessa mun olo on kohentunut huomattavasti. Muutamina palautumisen merkkeinä mainttakoot, että yleinen vireytasoni on kohonnut huomattavasti ja olen pystynyt jättämään refluksilääkityksen kokonaan pois. Maha ei myöskään enää oireile lähes ollenkaan, ainakaan viime syksyn pahimpaan jaksoon verrattuna. Hengenahdistusoireet ovat myös vähentyneet huomattavasti. Varovainen urheilun kanssa pitää tietenkin vielä olla, todennäköisesti vielä pitkän aikaa. Toisaalta, kyllä olossani sen aika nopeasti huomaankin, jos on tullut keulittua.

Kun viimeinenkin pääsykoe oli 14.6., ohi ja koko kevään jatkunut ruljanssi tuli päätökseen, olin muutaman päivän aivan puhki. Kahdeksan tunnin työpäivät ja pääsykokeisiin valmistautuminen osoittautui melko raskaaksi komboksi, eikä aikaisista aamuista ja myöhäisistä iltavuoroista kertyneet univelat varsinaisesti virkistäneet oloa. Nyt tuntuukin luksukselta, kun koko kesänä mulla ei ole töiden ohella mitään pakollista tekemistä. Saan treenata, nähdä kavereita ja nauttia kesästä rauhassa, tienaamisen ohella. Täydellistä!

Loppuun täräytän vielä kunnon kuvapläjäyksen kuluneista viikoista, koska noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. ;)

Monen monta pääsykoematskujen parissa vietettyä tuntia. Kirjastolla, kotona ja aurinkoisilla keleillä terassilla. Joskus kirjastolla lukiessani kävin sen alakerrassa sijaitsevassa kahvila Novelliassa lounaalla, nam! 

Aloitin liikuntapedagogiikan lajitreenit hyvissä ajoin, oikeastaan jo ennen virallista kutsua toiseen vaiheeseen. Verestin palloilu-, uinti ja yleisurheilutaitojani yksin tai kavereiden kanssa. Lisäksi olin sopinut parina iltana liikunnanopettajani kanssa treffit koulun saliin, ja hän opetti mulle mm. telinevoimistelutaitoja. Näistä tehotunneista oli valtava hyöty pääsykokeessa. Kiitos vielä, Heljä! <3

Yo-juhlat. Hymy nousee huulille, kun ajattelen tätä päivää ja sen tapahtumia. Niin paljon ihania ihmisiä ja onnea. Neljä ikimuistoista ja turvallista lukiovuotta on takana, ja tulevaisuus tuntuu kutkuttavalta. Se mahdollisuuksia täynnä!

Melontalenkkejä, työmatkapyöräilyä, kahvakuulatreenejä ja salia. Tuntuu sanoinkuvailemattoman ihanata urheilla normaalilta tuntuvassa kehossa. Reilun vuoden mittainen ylikuntokeissi muistutti terveyden arvostuksesta, opetti kunnioittamaan omaa kehoa ja nosti levon merkityksen arvoon arvaamattomaan. Rakastaisin edellleen treenata todella paljon ja kovaa, mutta nykyään tässä hommassa on joku tolkku. Just nyt nautin urheilusta enemmän kuin koskaan, ja teen sitä vaan omaksi ilokseni. Melonnassa kisaaminen kiinnostaa kyllä vielä, mutta se ei ole tän kesän heiniä.

Fiilikset kotimatkalla liiksapedan toisen vaiheen jälkeen. Onnistuneet lajisuoritukset, aineistokoe ja opetustuokio eivät olleet ainoat asiat, jotka teki tuosta kaksipäiväisestä niin huikean. Meidän pääsykoeryhmässä oli mahtavan kannustava yhteishenki ja tapasin ihania uusia tuttavuuksia. Odotan innolla, että pääsen opiskelemaan omalta tuntuvaa alaa samanhenkisten ihmisten kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti